KKO:2000:60
- Asiasanat
- Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelma
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S99/391
- Taltio
- 884
- Esittelypäivä
A:lle oli velkajärjestelyssä vahvistettu maksuohjelma, jonka mukaan hänellä ei ollut maksuvaraa. Puolisonsa kuoleman johdosta A sai maksuohjelman keston aikana työntekijäin ryhmähenkivakuutuskorvauksen. A velvoitettiin tilittämään saamistaan varoista velkojille se osa, jota hän ei tarvinnut välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta johtuviin menoihin.
VJL 5 §VJL 44 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hakemus maksuohjelman muuttamiseksi
A oli saanut 7.3.1998 kuolleen puolisonsa jälkeen Kuntien Eläkevakuutukselta työntekijöiden ryhmähenkivakuutuskorvausta 69 600 markkaa. A haki käräjäoikeudelta 7.12.1995 vahvistetun maksuohjelmansa muuttamista siten, että hänet velvoitetaan tilittämään saamastaan taloudellisesta tuesta velkojille enintään 10 998 markkaa eli se osa, joka kohdistui maksuohjelman voimassaoloaikaan. Lisäksi hän vaati, että asiassa määrätään selvittäjä.
Tampereen käräjäoikeuden päätös 16.9.1998
Käräjäoikeus lausui, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 180/1996 vp. s. 51) on mainittu esimerkkejä sellaisista kertaluontoisista velallisen saamista suorituksista, jotka eivät aiheuta tilitysvelvollisuutta. Esimerkiksi henkilövahingon korvaamiseen tarkoitetut vakuutuskorvaukset, joiden ei voida katsoa sisältävän korvausta ansionmenetyksestä, voidaan jättää huomioon ottamatta. Lisäsuoritusvelvollisuutta velkojille ei siten aiheudu esimerkiksi kivusta ja särystä, viasta tai muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista suoritettavien korvausten perusteella. Varallisuusvahingon korvaaminen voi olla eri asemassa siitä riippuen, onko kyseessä perusturvaan kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvan vahingon korvaaminen vai ei. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että työsuhteeseen perustuva korvaus tai esimerkiksi takautuvasti maksettu eläke olisivat velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja kertaluontoisia suorituksia, joita voidaan käyttää velkojen maksamiseen tavallisesti samassa määrin, kuin ne olisi käytetty, jos ne olisi maksettu velalliselle aiemmin.
A:n Kuntien Eläkevakuutukselta saama taloudellinen tuki oli maksettu hänelle lähinnä sen vuoksi, että perheen käytössä ei enää ollut A:n puolison säännönmukaisia palkkatuloja. A:n saama taloudellinen tuki voitiin siten rinnastaa työ- tai virkasuhteesta saatavaan palkkatuloon, jollaista tuloa normaalistikin käytettiin velkojen maksamiseen.
Lisäksi käräjäoikeus totesi, että Kuntien Eläkevakuutus oli maksanut A:n alaikäisille lapsille taloudellisena tukena heidän osuutenaan yhteensä 61 200 markkaa, mikä määrä vähensi A:n elatusvelvollisuutta.
Koska A:n saama taloudellinen tuki oli sellainen suoritus, jota velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettiin ja tuen määrä ylitti 6000 markkaa, A:n tuli tilittää saamansa summa kokonaan velkojille.
Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen ja velvoitti A:n tilittämään 69 600 markkaa velkojilleen näiden saamisten mukaisessa suhteessa.
Asian ratkaisi käräjäviskaali Virtanen.
Turun hovioikeuden päätös 26.1.1999
Valituksessaan hovioikeudelle A toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen. Toissijaisesti hän vaati, että velkojille tilitettävästä taloudellisesta etuudesta oli kuukausittain vähennettävä määrä, joka vastasi hänen negatiivista maksuvaraansa.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen siltä osin kuin se oli katsonut A:n saaman taloudellisen tuen olevan velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu kertaluonteinen suoritus. Hovioikeus katsoi kuitenkin sanotun lain 5 §:stä seuraavan, että A ei ollut velvollinen käyttämään saamaansa taloudellista tukea velkojensa maksuun siltä osin kuin hänen maksuvaransa mahdollisesti oli alijäämäinen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hirsikangas, Jousi ja Kyllästinen. Esittelijä Kaarlo Mikkola.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja Leonia Pankki Oyj:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että hänet velvoitetaan tilittämään velkojilleen vain se osa hänen saamastaan korvauksesta, joka kohdistui maksuohjelman voimassaoloaikaan eli 10 998 markkaa.
Valituksessaan Leonia Pankki Oyj vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja A velvoitetaan tilittämään koko saamansa suoritus velkojilleen.
A ja Leonia Pankki Oyj vastasivat toistensa valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Velkajärjestelylain 5 §:n mukaan velallisen on velkajärjestelyssä käytettävä velkojensa suorittamiseksi kaikki ne tulonsa, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiin ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin (maksuvara). Lain 44 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan muuttaa, jos velallisen maksukyvyssä on ohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtunut olennainen muutos. Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan velallisen maksukyvyn muutosta voidaan pitää olennaisena, jos hän saa perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, joka ylittää asetuksella säädettävän markkamäärän. Asetuksella säädetty raja on 6000 markkaa.
Velallisen on maksuohjelman kestoaikana käytettävä koko maksuvaransa velkojensa suorittamiseen. Tämän vuoksi A:n saamaa ryhmähenkivakuutusta vastaavaa taloudellista tukea ei voida jakaa hänen esittämällään tavalla maksuohjelman voimassaolo- ja sen jälkeiselle ajalle.
Velkajärjestelylain 5 §:n mukaan velallisella on oikeus käyttää tuloistaan tarpeellinen määrä lainkohdassa tarkoitettujen menojen kattamiseen. A:lle 7.12.1995 vahvistetun maksuohjelman mukaan nämä menot ovat olleet suuremmat kuin hänen tulonsa. A:lla on näin ollen oikeus käyttää saamastaan taloudellisesta tuesta sen maksamisajankohdan ja maksuohjelman päättymisajan välisenä ajanjaksona velkajärjestelylain 5 §:ssä mainittujen kulujen peittämiseen tarpeellinen osa.
Selvittäjän määrääminen ja uuden maksuohjelman vahvistaminen tapahtuvat soveliaimmin käräjäoikeudessa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Katriina Akselinmäki.